Voi, kun joku teistä nyt näkisi mikä maisema meidän muuten niin ankeaan pihaan on laskeutunut...

Täydellinen Rauha, lunta sataa koko ajan hiljalleen, on täysin hiljaista. Isäntä meni nukkumaan ja lapset ovat nukkuneet jo monta tuntia.

Kevät taitaa tulla mutta mä "biletän" viimeistä talven yötä. Ihanaa kun uusi aika taas tulee, mutta jotenkin sääli että näinkin kaunis vuodenaika tekee lähtöä. Mä olen jotenkin aina vihannut kevättä, sitä kun toiveikkaana odottaa rantaelämää, ja sitten takatalvi iskeekin takas. Joka vuosi sama juttu, mutta tänä vuonna se tuntuu uudelta. Tai sitten musta on todellakin  tulossa vanha. Tai sitten ekaa kertaa mä olen katsomassa talvista yötä tähään aikaan vuodesta.

On kyllä sanomattoman kaunista, edes kamera ei suostunut ikuistamaan tuota näkymää ulkona, joten se jäänee mun omiin aivokuviin. Kun vielä olisi joku kelle sen olisi näyttänyt. Huh, aika pieneksi, ja rajoitetuksi tunnen itseni.

Olen lukenut paljon kaikenlaisia meditaatio-oppaita, ja nyt taidan tietää mitä niissä ajetaan takaa: Hengitä ulos ja sisään. Tyhjennä mieli ja pysähdy hetkeen...

Tekee terää, vaikken sitä ensimmäistä kertaa testannutkaan, suosittelen kyllä kaikille. Eipä tuolla nyt maailma pelasteta, mutta tuntuu kuin olisin tehnyt itselleni jonkin palveluksen, ja siihenhän kai kaikki pyrkii. Aika pieneltä murheelta tuntuu jäätävä ylipaino, tupakoinnin karmea aikaansaavuus, lapsille karjumisen negatiiviset seuraukset ja muu mikä vie päivän tunneista liikaa aikaa stressaamiseen. Tuolla kyllä taisi aika pysähtyä, se oli hurmaavaa.

Mutta sellaista tällä kertaa, ens kerralla taas uudet aatokset:)