Tämä on nyt poikkeuksellisesti selvinpäin kirjoitettu.

Oon tässä miettinyt, onko tää jonkin sortin alkoholismia, kun tiedostan käytökseni muuttuvan kännissä aivan toisenlaiseksi kuin selvinpäin...? Estot katoaa kahden lasin jälkeen (no se nyt taitaa käydä suuremmalle osalle ihmisistä), ja realistinen järjenkäyttö häviää multa ihan totaalisesti.

Se ei oo vitsi, että puhelimessa pitäisi olla alkolukko. Tällä hetkellä mun elämä on verrattain yksinäistä, ja ainoa huvitus yksin kalsareissa on ottaa yhteyttä joko vanhaan ihastukseen tai sitten suoltaa vihapäivitys faceen. Molemmat on luonnollisestikin helvetin typeriä idiksiä. Ihastukselle on karmeinta laittaa seuraavana päivänä viestiä, että sori taas, olin yksin ja kännissä. Ja facen päivitykset tietty vähin äänin poistaa järkyn morkkiksen avittamana.Toivoa ettei kovin moni ollut hereillä silloin...

Ja ne krapulat...voi luoja, ota minut jo pois täältä....jos selviää vähäisellä fyysisellä kammotuksella, on takuuvarmasti niin järisyttävän hirveä nolotus ja ahdistus jo pelkästään siitä, että on ollut pää sekaisin muutaman tunnin yksinään. Ja jos on onnistunut tyhjentämään baarikaapista vanhat lirut, niin siihen päälle vielä kuvotus, joka ei helpota vaikka kävisi puklaamassa. sekä silmien kierous, joka kertonee siitä että ajokuntoa on mahdoton toivoa seuraavaan 24 tuntiin.

Ja tätä nykyään jokaisen kerran jälkeen. Vaikka otan kerran kuussa...

Mutta miksi se himo herää silti perjantaisin? Oli töissä tai ei, kotimatkalla hiipii ajatus, että hakiskohan sitä viinipullon..? Nyt olen onnistumaan ajamaan sujuvasti alkon ohi, toisinaan taas en. ja sitten seuraa ylläoleva sepustus taas uudelleen.