Terve Terve Tervapääskyt. Ei vaiskaan, ei oo mun keksimä hokema, joten en sitä enempää käytä.

Ristus mikä päivä. Ja ristus mikä vuosi.

Ihan vaan tämänpäiväistä nyt inisen. Aamusta sain aikaan mielenpahoituksen, kun otin vanhan asian esille erään yrittäjän kanssa, jonka kanssa minulla oli "sopimus" aikanaan. Kyselin syitä miksi hän halusi purkaa aikanaan sopimuksemme vedoten tekosyihin, ja tarjosi nyt samaa sopimusta uusille asiakkaille. Anteeksi, ei ole tarkoitus kuulostaa salaperäiseltä, mutta nykypäivänä kenestäkään ei saa sanoa mitään negatiivista, joten parempi etten tästä asiasta kerro sen enempää. Ystävällisesti vaan vinkkaan, että olkaa tarkkana kun "ostatte" yksityiseltä ihmiseltä palveluja ja tehkää kaikesta kirjallinen sopimus.

Ja sitten iltapäivään.Töissä menin lotkauttamaan sopimattoman vitsin pomon kuullen, josta tietysti seurasi kiusallinen mökötys puolin ja toisin, kun pomo ymmärrettävästi vitttuuntui minulle ja ärähti.

No pääsin sitten jo kotiinkin asti, ja lattialla odotti kirje Kelalta. Ei, ei tänään. Ei saatana, mä en avaa tätä tänään. Ja avasin sitten kuitenkin, lukeakseni että asumistuki tippuu. Ja lapselta loppuu lapsilisä. Tietää sitten -200€ kuukausittain elämiseen. Millähän vitulla mä syötän kaksi lasta ens vuonna, kun tämän hetken budjetti näyttää -10€ joka kuukausi? Eli velkaannun koko ajan enemmän ja enemmän.

Sitten tuli viesti Torin kautta. Olin lähettänyt väärän tuotteen ostajalle, ja nyt lähden oikeaa kuskaamaan ilmaiseksi lauantaina. Tjoo. Eipä toi menovesi mitään maksakaan.

Tutkiskelin netistä lisätienestejä, joita voisin tehdä näin kotosalla. "Tee mielipidekyselyjä ja tienaa rahaa!" .Näitä aloin tekemään jo vuosi sitten, kun oli vastaava kriisi silloinkin. Vuoden päivät, ja saldo on 4 leffalippua, 5 istutettua puuta Brasiliaan ja rahaa maksetuista kyselyistä noin 2,58€. Eli se siitä rahantulosta. Ja noita kyselyjä tulee sitten noin 7 päivässä sähköpostiin. !5 minuuttia/ 1 kysely. Tekee tuntiansioksi aika vähän. En suosittele.

Lähdin opiskelemaan liiketaloutta tarkoituksena tehdä loppuelämä työkseni jotain muuta. Ja nyt vuoden opiskelleena vahvistuu ajatus, että vitut mä tätäkään halua. Jotenkin tiedän mitä haluan, mutta sinne pääseminen tuntuu mahdottomalta. Pitäisi aloittaa uudelleen peruskoulutus, ja sitten toivoa että saisi työpaikan, jossa oppia uutta alaa samalla kun saa palkkaa. Ja kuka hullu palkkaisi keski-ikäisen ummikon tuottavaan yritykseen?

Ei vaan jaksa. Nyt kun mulla on niinsanotusti avaimet kädessä omaan onneeni, niin en tiedä mitä niillä tekisin ja arki luisuu koko ajan pimeämmäksi. Mikään ei saa innostumaan eikä mikään kiinnosta.

Tässä tämän päivän saldoa ja kello on puoli kuusi. Aikaa lisävitutukselle siis vielä noin kolme tuntia.